Tausta ja tarkoitus

Kansainvälinen Klubitaloliike syntyi Yhdysvalloissa, New Yorkissa 1944, jolloin pieni ryhmä suuresta paikallisesta mielisairaalasta kotiutuneita avohoitopotilaita päätti pitää yhteyttä toisiinsa. Tämä ryhmä kutsui itseään nimellä WANA eli We are not alone (= Emme ole yksin). He pyrkivät välttämään monille mielenterveysongelmaisille liiankin tyypillistä eristäytymistä ja yksinäisyyttä. Ryhmä piti yhteyttä sairaalasta poispäässeisiin ja he tapasivat toisiaan kahviloissa sekä kirjastoissa sekä YMCA:n tiloissa.

1948 WANA sai järjestettyä rahoituksen, millä se hankki itselleen oman kokoontumistilan. Tuo keskellä Manhattania, 47th Streetillä sijaitseva talo sai nimekseen Fountain House. 1955 WANA palkkasi John Beardin johtajakseen. John Beard oli innostunut nuori sosiaalityöntekijä. Hän ymmärsi, että sairaalat, klinikat, lääkehoito ja terapiat saattoivat olla hyödyllisiä mielisairauden akuutteihin oireisiin, mutta niistä oli varsin vähän apua sairauden sivuvaikutuksiin: köyhyyteen, toimettomuuteen, työttömyyteen, yksinäisyyteen ja eristäytymiseen.

Beard uskoi vakaasti, että pitkäaikaisesta mielisairaudesta kärsineillä ihmisilläkin oli oikeus mielekkääseen työhön, mielekkääseen toimintaan sekä kunnioitukseen ja itsekunnioitukseen. Hän uskoi, että ihmiset kykenevät kuntoutumaan yhteiskunnan toimiviksi jäseniksi ja tuettuna palaamaan työelämään. John Beard kehitti Klubitalosta sellaisen kuin se nykyään tunnetaan. Beard synnytti idean Fountain House- Klubitalosta, paikasta jossa ihmiset ovat jäseniä, eivät potilaita tai asiakkaita. Talosta jossa on vain muutama työntekijä ja niin paljon jäseniä että työntekijöiden on pakko turvautua jäsenten työpanokseen. Klubitalon toiminta, työntekijöiden palkkaaminen, rahoituksen järjestäminen, toiminnan suunnittelu ja mahdollisuuksien hyödyntäminen tapahtuu jäsenten ja työntekijöiden yhteistyönä.

Fountain House Klubitaloja alkoi vähitellen syntyä eri puolille Yhdysvaltoja ja sittemmin ympäri maailmaa. 1976 Fountain House sai rahaa kansainvälisen koulutusohjelman käynnistämiseksi. Siitä alkoi eri puolilta maailmaa tulleiden jäsenten ja työntekijöiden kouluttaminen.

Vuonna 1978 ruotsalainen toimittaja Lise Asklund teki 45-minuuttisen televisiodokumentin Fountain Housesta. Sen myötävaikutuksella aloitti Euroopan ensimmäinen Klubitalo Tukholmassa 1980. Nykyään Fountain House – mallilla toimivia Klubitaloja on yli 400 eri puolilla maailmaa. Klubitalojen kansainväliseen katto-organisaatioon, ICCD:n kuuluu tällä hetkellä 284 Klubitaloa. 1989 joukko kansainvälisen Klubitaloyhteisön jäseniä ja työntekijöitä kokoontui ja laati Klubitalon ensimmäiset standardit. Noita 35 standardia tarkastellaan ja uudistetaan joka toinen vuosi kansainvälisessä Klubitaloseminaarissa.

1994 perustettiin ICCD (International Center for Clubhouse Development) eli Klubitalojen kansainvälinen kehittämiskeskus. ICCD:n tarkoituksena on koordinoida kansainvälistä Klubitaloliikettä ja ylläpitää toiminnan korkeaa laatua. ICCD mm. laatii Klubitalotoimintaa ohjaavat standardit. Nykyisin ICCD on nimeltään CI (Clubhouse International) ja eurooppalaisia klubitaloyhteisöjä varten on perustettu Euroopan Klubitaloyhteisöjen verkostoyhdistys CE (Clubhouse Europe).

Suomen ensimmäinen Klubitalo, Näsinkulma, aloitti Tampereella 1995.

Suomessa toimii nykyään 23 Klubitaloa, joita varten on perustettu Suomen Klubitalot ry- verkostoyhdistys. Porvoon Klubitalo perustettiin vuonna 2002.